Kino Lokakuu

Venäläisen nykyelokuvan festivaali Kino Lokakuu (13.10. – 18.10.2009)  on aina ollut tasapainoinen sekoitus votkaa, filmiä ja hyvää musiikkia. Siksi ja perinteiseen tapaan vuoden 2009 Kino Lokakuukin huipentuu Kulttuuriravintola Dubrovnikissa 17.10. järjestettävään musiikilliseen illanviettoon.

Illan aloittaa Tomi Leppäsen Bulat Okudzava-konsertti, joka tekee kaikille tiettäväksi, miksi Okudzava on Vladimir Vysotskin rinnalla kaikkien aikojen suosituin ja tunnetuin neuvostoliittolainen trubaduuri. Okudzavan venäläistä kansanrunoutta ja ranskalaista chansonia yhdistävät, tavallisista ihmisistä tavallisilla sanoilla kertovat laulut kulkivat ensin suusta korvaan kunnes saavuttivat sellaisen aseman, että jopa puolueen oli kumarrettava niiden edessä.

Illan päättää rautalankaa ja suomalaisvenäläistä iskelmämelankoliaa elämää suuremmassa paketissa tarjoava Aleksi Aava Band, joten ”laitetaan soitto soimaan, kannat kattoon ja jengi joraamaan!”

FILMISOTURI – ANSSI MÄNTTÄRI 40 VUOTTA ELOKUVAN ETULINJASSA

15.5.-16.5.2009: Elokuvateatterit Andorra ja Orion sekä ravintola Dubrovnik

Vuonna 1969 ensimmäisen elokuvansa ohjannut Anssi Mänttäri on niitä harvoja suomalaisia elokuvan tekijöitä, joihin yhdistettynä termi “auteur” kuulostaa muultakin kuin ranskalaiselta pierulta.

Arkadin-elokuvakerhon, Risto Jarva-seuran ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston yhteinen Filmisoturi – Anssi Mänttäri 40 vuotta elokuvan etulinjassa-viikonloppu  15.5.-16-5.2009 todistaa Mänttärin merkityksestä niin elokuvien kuin keskustelujenkin kautta.

Tapahtumaan saapuvat vieraiksi mm. Matti Ijäs, Heikki Katajisto, Timo Linnasalo, Pauli Pentti, Paavo Piskonen, Martti Suosalo ja Markku Toikka. Ravintola Dubrovnikissa järjestettävässä pääjuhlassa musiikista vastaavat Monna Kamu ja Ilmo Peitso, Aleksi Aava Band sekä 50-vuotisjuhlakonserttinsa soittava Anssi Mänttärin Yhtye. Viikonlopun jälkeen Mänttäri-elokuvien sarja jatkuu elokuvateatteri Orionissa aina heinäkuun loppuun asti (elokuvaesittelyt: Orion-katalogi 2/2009 ja www.kava.fi).

Markku Varjolaa lainaten “Anssi Mänttärin curriculum vitae muodostaa epävirallisen ja epämuodollisen, mutta samalla tarkan ja arvokkaan ajankuvan Suomesta.”

Samalla Mänttäri on mies, joka toi rock’n rollin suomi-filmiin; vaihtoi ladot kapakoihin,  modernisoi elokuvan kielen ja ylipäänsä tavan tehdä elokuvaa sekä kykeni ja kykenee käsittelemään myös yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kysymyksiä, kuten köyhyyttä ja yksinäisyyttä, itseironisesti ja satiirin keinoin vain sanottavan kannalta oleelliseen kaiken huomionsa keskittäen. Mänttärin elokuvat poikkeavatkin valtavirroista ja genreistä, pilkkaavat tukintoja ja tendenssejä, ovat aina omanlaisia ja omannäköisiä, rajattomassa rohkeudessaan ja loputtomassa kokeilunhalussaan ainutlaatuisia suomalaisen elokuvataiteen mestariteoksia.

Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen ohella Anssi Mänttäri on toiminut Reppufilmin ja  Filmiauerin toimitusjohtajana sekä Villealfan tuotantopäällikkönä ja kansainvälistäkin mainetta saavuttaneiden elokuvan tekijöidemme opettajana. Tästä viimeisestä muistuttaa Koeputkessa Anssi Mänttäri-seminaariin sisältyvä elokuvakulttuurihistoriallinen harvinaisuus, Timo Linnasalon koostama Kuningas lähtee Ranskaan-elokuvan kuvauspäiväkirja. Tämän lisäksi  Mänttäri on (mm.) näytellyt lukuisissa elokuvissa, viimeksi edellä mainitun seminaarin aluksi esitettävässä Lauri Timosen Jeanne d´Arcissa, jossa Mänttäri luo yhden noista hänen omista elokuvistaan tutun “valkopukuisen harhailijan”, jonka on vaikea löytää paikkansa maailmasta, jos hän sitten sitä edes haluaa löytää.

K.P.

OHJELMA:

15.5.2009 (Orion)

16.45: Morena (1986, 64 min.) – vieraina Heikki Katajisto ja Paavo Pentti
18.45: Salama (1986, 50 min.) ja Kello (1984, 67 min.) – vieraana Paavo Piskonen
21.15: Rakkauselokuva (1984, 73 min.) – vieraana Markku Toikka

16.5.2009 (Orion)

14.45: Muuttolinnun aika  (1991, 95 min.) ja Siihen aikaan kun isä lipputangon osti (1995, 6 min.) – vieraana Timo Linnasalo
16.45: Palkkasoturi (1997, 75 min.) – vieraina Martti Suosalo ja Olli Vesala

16.05.2009  (Andorra ja Dubrovnik)

19.30: Lauri Timosen Jeanne d´Arc (2008, 22 min.)
19.54: Koeputkessa Anssi Mänttäri. Seminaarissa analysoidaan Mänttärin elokuvia parhain käytettävissä olevin voimin ja katsotaan välähdyksiä Timo Linnasalon leikkaamasta Kuningas lähtee Ranskaan-elokuvan kuvauspäiväkirjasta
21.00: Laulaa Monna Kamu, säestää Ilmo Peitso
21.30: Anssi Mänttärin Yhtyeen 50-vuotisjuhlakonsertti
Sessio 1: AMY esittää Asko Mänttärin säveltämää musiikkia Anssi Mänttärin elokuviin
Sessio 2: AMY vaihtaa jamille
23.00: Aleksi Aava Band
Ohjelmassa valkokankaalta ja levylautaselta tuttua iskelmämusiikkia

Liput:
Orion: 4 euroa klubikortilla ja 5 euroa ilman klubikorttia
Andorra ja Dubrovnik: vapaa pääsy

Järjestäjät pidättävät oikeuden muutoksiin.

Kiitokset: Like/ Tommi Tukiainen

Lisätietoja:
www.arkadin.fi
www.ristojarvaseura.fi
www.kava.fi

Klassikoita lähiöihin -viikonloppu 27. – 28.3.

Alussa oli Aatami ja Eeva, sitten mies ja elokuvakamera. Tästä lähtökohdasta ponnistaen elokuvakulttuuriyhdistys Arkadin laajentaa toimintaympäristöään Helsingin lähiöihin varusteinaan 16 mm:n projektori, valkokangas ja nippu filmikeloja. Omalta osaltaan Klassikoita lähiöihin-viikonloppu siis muistuttaa ajasta, jolloin elokuva eli siellä missä ihmisetkin ja kulttuuritapahtumia järjestettiin muuallakin kuin palatseissa ja ydinkeskustassa.

Elokuvien lisäksi Klassikoita lähiöihin -viikonloppuun sisältyy kaksi konserttia: Tekno-Potemkinissa Jani Purhonen (laptop), Lauri Kivelä (syntetisaattori) ja Ville Vaarne (muut äänitehosteet) seilauttavat Sergei Eisensteinin 2000-luvulle. Aleksi Aava Bandin rautalankamusiikki puolestaan täyttää salin salatulla surulla ja elämää suuremmilla iskelmillä.

Huolellisen kenttätyön jälkeen “elokuvateattereiksi” on valittu lähiökulttuuritapahtumissa aina aktiivisesti mukana oleva Kontulan Wenla, mitä aristokraattisimman katseluympäristön takaava Malmin Malmintorin salonki ja sikaarihuone, valkokankankaan ja tanssilattian luonnollisesti tarjoava Puistolan Domino sekä aidon lähiötunnelman luova Myllypuron Kummisetä. Näiden lisäksi elokuva viedään perjantain ja lauantain aikana satunnaisesti valittaviin paikkoihin tyyliin ”ex tempore.”

Panssarilaiva Potemkinin tavoin kaikki esitettävät elokuvat ovat keveitä, kestäviä ja ajatuksia herättäviä, kuten Chaplinin poika. Koska Arkadin on myös raittiusyhdistys, yksi viikonlopun teemoista on liiallisen alkoholinkäytön vaaroista muistuttava elokuvasarja Olutta ja slapstickia. Kotimaisista klassikoista mukaan on valittu suomalaisen elokuvan ja Åke Lindmanin (11.1.1928 – 3.3.2009) näyttelijäntyön hienoimpiin saavutuksiin lukeutuva Valkoinen peura.

Kaikki kopiot 16 mm. Esityksiin on vapaa pääsy.
Ohjelma:

Pe 27.3, kello 16.00: Ravintola Kummisetä (Myllypuron ostoskeskus): Charles Chaplin: Hiljainen katu & Erik Blomberg: Valkoinen peura

Pe 27.3, kello 21.00: Ravintola Wenla (Kontulan ostoskeskus): Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin; säestys Jani Purhonen (laptop), Lauri Kivelä (syntetisaattori) ja Ville Vaarne (muut äänitehosteet). Alkukuvina Kännissä ja Charles Chaplinin Siirtolainen

La 28.3, kello 16.00: Ravintola Malmintori (Viljatie 4): Olutta ja slapstickia: W.C.Fields: Kohtalokas tuoppi, Ohukainen ja Paksukainen: Iloiset kaverit & Charles Chaplin: Parantola

La 28.3, kello 19.00: Ravintola Domino (Ajurinaukio 5): Charles Chaplin: Chaplinin poika

La 28.3, kello 21.00: Ravintola Domino: Aleksi Aava Band

Kiitokset: Aleksi Aava Band/Ray Rummukainen, Markku Eriksson, Riitta Häkälä, Kava/Mirkka Maikola & Tommi Partanen, Jaakko Karhunen, Asko Keränen, Lauri Kivelä, Like/Tommi Tukiainen, Veli-Pekka Makkonen, Oulun elokuvakeskus/Eero Leiviskä, Jani Purhonen, Esa Pälve, Ravintola Domino, Ravintola Kummisetä, Ravintola Malmintori, Ravintola Wenla, Suomen kulttuurirahasto, Suomi-Filmi, Suomi-Venäjä-seura/Merja Jokela, Antti Suonio, Harri Tuominen, Ville Vaarne

Liettualaisia miekkaelokuvia, musikaaleja ja elokuvia rakastamisen vaikeudesta

Arkadin-elokuvakerhon ja Donelaitis-seuran kolmannen Liettualaisen elokuvan viikon (9-10.3.2009) pääohjaaja on eurooppalaisen elokuvan kärkinimiin jo 1970-luvulta kuulunut Algimantas Puipa, jonka visuaalisuudeltaan huikea ja lukuisia elokuvapalkintoja voittanut The Devil´s Seed  (Velnio sekla, 1979. 68 min. 35 mm.) kertoo 1900-luvun alun sulkeutuneesta liettualaisesta maalaisyhteisöstä turhaan paikkaansa etsivästä äpäräpojasta. Jotain tehdäkseen hän ryyppää ja menee naimisiin naisen kanssa, jota ei edes kuvittele rakastavansa. Tunnelman ahdistavuutta lisää maailman toisella reunalla käytävä Venäjän ja Japanin välinen sota.

Puipa uudemmasta tuotannosta esitämme niin ikään historian kautta nykyaikaa heijastavan teoksen Elze´s Life (Elze iz Gilijos, 2000. 128 min. 35 mm.). Nyt tapahtumapaikkana on 1800-luvun puolivälin Preussi ja teemoina rakkaus, kosto ja anteeksiantaminen. Kuten kautta Puipan tuotannon, elokuvan tekninen toteutus on korkeinta eurooppalaisinta tasoa, ja preussilaisen kalastusmagnaatin ja köyhän liettualaisen kalastajan ja tämän tyttären tarinoista on luettavissa kulttuurien ja kansojen välinen törmäys ja ristiriita.

Olisi ehkä liioittelua kutsua Marionas Gedrisin Herkus Mantasta (1972. 144 min. 35 mm.) liettualaisen elokuvan Conan barbaariksi tai Aleksanteri Nevskiksi. Kyseessä on kuitenkin liettualaisen elokuvan suuri klassikko, miekan sälkettä, joukkokohtauksia  ja yhteiskunnallisuutta sisältävä kertomus teutoneja vastaan 1200-luvulla nousseesta vapaustaistelijasta ja Liettuan kansallissankarista Herkus Mantasista, joka tunnetaan myös nimillä Herkus Monte, Hercus ja Henricus Montemin. Elokuva kertaa yksityiskohtaisesti Mantasin tien pappiskoulusta sotatantereille, mutta ei unohda Mantasin rakkauselämää ja naisen asemaa sotien raiskaamassa Baltiassa.

Arunas Zebriunasin Devil´s Bride (Velnio nuotaka, 1973. 78 min. 35 mm) on puolestaan Johann Wolfgang von Goethen ja Klaus Mannin Fausteja parodioiva ”kaikkien aikojen elokuvamusikaali” pikkupiru Pinciukasista, joka helvetistä paettuaan tekee mylläri Baltargisille tarjouksen josta ei kannata kieltäytyä, eli viekoittelee myllärin vaihtamaan kauniin Jurga-tyttärensä valtaviin viljalaareihin.

Sarjamme toinen Zebriunas-elokuva Bread of Nuts (Riesutu duona, 1978. 66 min. 35 mm.) sen sijaan tarkastelee ihmisyyttä huomattavasti realistisemmista lähtökohdista ja tuloksena on Toisen maailmansodan aikaiseen kyläyhteisöön sijoittuva, lyyrinen ja samalla tragikoominen ja hyvin koskettava kuvaus ensirakkaudesta ja jäähyväisistä lapsuudelle, joista kumpikin loppuu sinä päivänä, kun Liuka-tyttö muuttaa vanhempiensa kanssa kaupunkiin ja Andrius-pojalle ei jää käteen muuta kuin heinähanko ja kasa haalistuvia muistoja. Erityismaininnan ansaitsee Viaceslavas Ganelinasin musiikki.
(K.P.)

Ohjelma:

Esityspaikka: Andorra (Eerikinkatu 11)
Elokuvat on tekstitetty englanniksi.
Esityksiin on vapaa pääsy.

Ma 09.03.

Kello 18.00:  Arunas Zebriunas: Devil´s Bride (Velnio nuotaka, 78 min. 1973, 35 mm) & Arunas Zebriunas: Riesutu duona (Bread of Nuts, 66 min, 1978 35 mm.)

Kello 20.30: Algimantas Puipa: The Devil´s Seed (Velnio sekla. 1979, 68 min.35 mm.)

Ti 10.03.

Kello 18.00: Algimantas Puipa: Elze´s Life (Elze iz Gilijos, 2000, 128 min. 35 mm.)

Kello 20.30: Marionas Gedris: Herkus Mantas (1972, 144 min. 35 mm.)

Järjestäjät pidättävät oikeuden muutoksiin.

Eero Tuomikoski -muistonäytös

Elokuvakerho Arkadin järjestää dokumentaristi ja elokuva-aktivisti Eero Tuomikosken (02.12 1935 – 14.02.2009) muistonäytöksen maanantaina 23.2.2009 kello 18.00 elokuvateatteri Andorrassa (Eerikinkatu 11).

Ohjelmistossa on aikansa kohudokumentti, helsinkiläisistä pultsareista kertova Musta Helsinki (1966) sekä pamppuun ja käsirautoihin uskonsa kadottaneesta poliisista kertova Päänsä siinä menettää, sanoi komisario (1983).

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

“Olen huonolla tuulella, kun katson tätä huimaa markkinavetoisuutta, joka ujeltaa korvissa kuin tuuli. Se on niin elämää hallitseva totaliteetti. Ihmiset ovat markkinatuotteita. Minulla on tästä painajaismainen visuaalinen kuva, jossa hirvittävä lauma virnuilevia kääpiöitä hyppii toistensa selässä ja tungeksii saman tunkion laelle, kun taustalla kiljuva kapitaali soittaa pirunviulua. Se on ahdistavaa, kaiken sulkevaa, tämä talouskielen papillisuus ja kattavuus. ’Pappien sinertävä atavismi,’ kirjoitti Pablo Neruda.”

-Eero Tuomikoski

Brel, Lorca ja Laila Kinnunen Helsingissä

Arkadin ry:n vuosi 2009 käynnistyy Riitta Degerholmin muistopäivällä, jonka kuluessa esitetään mm. suomalaisten musiikkidokumenttien kärkeen kuuluva A la Laila I ja II , joka esittelee Laila Kinnusen sellaisena kuin me hänet haluamme muistaa. Musiikkipitoista päivää täydentävät mm. Arja Saijonmaan klassiset Lorca-laulut ja Brelin laulujen ympärille rakennettu Yömusiikkia-ohjelma.

Aika: lauanatai 17.1.2008, kello 12-18
Paikka: Andorra (Eerikinkatu 11)
Vapaa pääsy

Tv-ohjaaja Riitta Degerholm kuoli 18. syyskuuta 2008 Helsingissä 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 12. marraskuuta 1925.

Riitta Degerholm kuuluu suomalaisen tv-toiminnan pioneereihin ja saavutti arvostetun aseman TV1:n ohjelmantekijänä: toimittajana, tuottajana ja ohjaajana. Hän pääsi uuden kiehtovan välineen, television, ohjelmasihteeriksi vuonna 1958. Ensimmäiset tv-ohjauksensa Degerholm teki lastenohjelmien osastolle 1962.

Televisio imi puoleensa kykyjä yhteiskunnan eri puolilta. Siellä kohtasivat niin elokuvatyön osaajat kuin nuoret idearikkaat lahjakkuudet opiskelijamaailmasta. Tv-ohjelmatyön koulutusta ei ollut juurikaan tarjolla, mutta työssä oppimista sitäkin runsaammin. Niinpä Riitta Degerholm haki lisäoppia sekä Pohjoismaista ja suoritti BBC:n kaksi kuukautta kestäneen tv-tuottajakurssin.

Degerholm teki uransa aikana satoja tv-ohjelmia. Monet hänen TV1:n viihdeosastolla 1960-luvulla tekemistään ohjaustöistä – esimerkiksi Tuulimyllyt ja ensimmäisen tuotantokauden Jatkoaika-ohjelmat – nousivat nopeasti katsojien suursuosikeiksi. Suorien lähetysten menestyksellinen ohjaaminen kertoo nuoren Riitta Degerholmin monipuolisuudesta ja määrätietoisuudesta, huolellisesta valmistautumisesta ja rohkeudesta ottaa vastaan vaativia tehtäviä.

Eniten Degerholm nautti intiimien pienimuotoisten ohjelmien tekemisestä, koska hän tunsi niissä voivansa keskittyä parhaiten luovuuteen ja laatuun. Hän jätti kulttuuriperintönään jälkipolville monia hienoja taiteilijamuotokuvia, pienoisnäytelmiä ja tanssiteoksia.

Riitta Degerholm oli vaatimaton huippuammattilainen. Hän antoi töidensä puhua puolestaan ja jätti estradin julkisuutta enemmän kaipaaville. Degerholmin elämäntyö vaativassa joskin aliarvostetussa suomalaisessa tv-viihteessä kuuluu televisiomme ensimmäisten 50 vuoden merkittävimpien joukkoon.

Heikki Seppälä
Kirjoittaja oli Riitta Degerholmin lähin esimies ja työtoveri 1970-1987.
Riitta Degerholm sai Venla-patsaan ohjelmasta Yömusiikki – Brelin laulut (1989)
ja Venla-kunniamaininnat ohjelmista Tavallisen miehen tavaton onni (1983) ja Vuosikertaviihde (1984) yhdessä Mirja Pyykön ja Heikki Seppälän kanssa

Ohjelmisto :
mm Jatkoaika -Tuulimylly kooste
A la Laila I ja II  Laila Kinnunen parhaimmillaan
Kaksi Marjaa  – Marja Korhonen
Suuri lohduttaja –pienoisnäytelmä Saari Tarja-Tuulikki Tarsala ja Paavo Pentikäinen
Rakastaa  -ei  Saara Pakkasvirta
Lorca- sarja    Arja Saijonmaa
Yömusiikki – aikuisten yömusa . Neljä kaupunginteaterin näyttelijää esittävät runoilija Jaques Brellin lauluja
Pienoisbaletti Ratas ja perhonen  koreografia Arja Pessa
Tilaisuuden juontavat Heikki Seppälä ja Erkki Pohjanheimo
Yleisradio TV 1 Viihdetoimitus ominaisuudella

Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton
Tulet mukaan kuten paternosteriin !
Jokaisen ohjelman jälkeen tauko : puuterointi, tankkaus, keskustelu
Tule viihtymään  Vanhan Kunnon TV-viihteen pariin !
Riitta Degerholm sai Venala palkinnon mm Lorca –sarja ja Tavallisen miehen tavaton onni.
Tapahtuma toteutetaan myötämielisellä yhteistyöllä – tästä kiitokset:
Kari Pirhonen elokuvakerho Arkadin  ja Eva Lintunen Yleisradio TV-Arkisto

Lisätietoja:

YLE Elävä arkisto

Andorra

TV1:n Viihdetoimitus Wikipediassa

Stondis – muistoissamme Gerard Damiano

Elokuvakulttuuriyhdistys Arkadin järjestää Gerard Damianon (1928 – 2008), pornoelokuvan suuren auteurin, elämäntyötä kunnioittavan juhlanäytöksen.

Päivän aluksi esitetään maailman kuuluisimman pornoelokuvan tekemisestä ja pornokulttuurin synnystä kertova dokumentti Inside Deep Throat.

Tämän jälkeen keskustellaan esimerkkien kautta pornosta ja pornon ja ihmisen suhteesta teemalla Pornon monimuotoisuus. Seminaarissa ovat mukana filosofian professori Timo Airaksinen, Pornoakatemia-tutkielman toimittanut taidehistorioitsija Harri Kalha, Sexpo-säätiön puheenjohtaja ja seksuaalietiikan tutkija Tommi Paalanen, kansanedustaja, hypnologi, psykologi, rock-muusikko Pertti “Veltto” Virtanen sekä tutkijatohtori Annamari Vänskä.

Päivän päättää Gerard Damianon taiteellisesti kunnianhimoisin työ, pornoelokuvan mestariteokseksi mainittu The Story of Joanna (esittely alla).

Helsingissä lauantaina 20.12.2008
Paikka: Andorra (Eerikinkatu 11)

Ohjelma:
15.30: Fenton Bailey & Randy Barbato: Inside Deep Throat (92 min., 2005. 35 mm.)
17.30: Pornon monimuotoisuus-seminaari
19.00: Gerard Damiano: The Story of Joanna (72 min, 1975. 35 mm.)

Päivälippu: 7 euroa
K-18
www.arkadin.fi
Puh: 050 4688713

Kiitokset: Night Visions/Antti Suonio ja co., Timo Airaksinen,
Andorra-kulttuurikompleksi/ Antti Halttunen, Harri Kalha, LIKE/ Tommi Tukiainen,
Nordic Film, Tommi Paalanen, Pertti Virtanen, Annamari Vänskä.

THE STORY OF JOANNA (1975)

“Everyone wants to be loved, don´t they?”

Gerard Damiano tunnetaan ainaisesti tahallisen hölmön Deep Throatin (1972) ohjaajana. Historiaa mullistanut mutta elokuvallisesti sangen epäkiinnostava työ kuitenkin kalpenee ohjaajan todellisten pääteosten The Devil in Miss Jones (1973) ja The Story of Joanna (1975) rinnalla. Molemmat ovat kuin Deep Throatin vastakohtia: synkkiä, taiteellisesti kunnianhimoisia tarinoita tuomituista sieluista matkalla helvettiin.

The Story of Joannan yhteydet S/M-kirjallisuuden klassikkoon O:n tarina (1954) ovat nimellisiä. Pornoelokuvan taitavimpiin näyttelijälahjakkuuksiin lukeutuva Jamie Gillis (1943-) esittää rikasta aristokraattia Jasonia, joka kietoo nuoren ja alistuvan Joannan (Terri Hall, 1953-2007) pauloihinsa. Sadomasokistisessa suhteessa osaa näyttelee myös bi-seksuaalinen hovimestari (Zebedy Colt, 1929-2004). Pelin taustalla kummittelee Jasonin synkeä mutta lohdullinen päämäärä.

The Story of Joanna on monessa mielessä poikkeuksellinen teos. Se on elokuvahistorian harvoja vakavasti otettavia yhdistelmiä hardcore-seksiä ja
sadomasokismia. Ballerinakoulutuksen saaneen Hallin alastontanssikohtaus on huikean kaunista katseltavaa. Miesten välisen seksin kuvaaminen heteroille suunnatussa elokuvassa on ollut uraauurtavaa ja hätkähdyttää yhä.

The Story of Joanna lukeutuu pornoelokuvan harvoihin todellisiin mestariteoksiin.
- Anonyymi

Latvian elokuvapäivät

LATVIAN ELOKUVAPÄIVÄT

Elokuvakerho Arkadin järjestää yhteistyössä Latvian tasavallan suurlähetystön, maakunnallisten elokuvakeskusten ja Rozentals-seuran kanssa Latvian elokuvaviikon Helsingin osuuden, jossa mukana mm. kohuttu THE SOVIET STORY, jo neuvostoklassikoksikin ylennyt SHADOW OF DEATH sekä Irina Pilken ainutlaatuisiin piirroksiin pohjautuva animaatio-dokumenttielokuva A LITTLE BIRD’S DIARY.

Esityspaikka: Andorra (Eerikinkatu 11)
Liput 2 euroa

Elokuvat tekstitetty englanniksi, paitsi osa animaatioista ja lyhytelokuvista ilman tekstitystä.

Ma 15.12. kello 17.00: Gunars Piesis: SHADOW OF DEATH (Naves Ena, 1971) 79 min

Ma 15.12. kello 19.00: Egils Snore: THE SOVIET STORY (Padomuju Stäts, 2008)86 min

Ti 16.12. kello 17.00: Viesturs Kairiss: THE DARK DEER (TUMSIE BRIEZI, 2006), 85 min

Ti 16.12. kello 19.00: Animaatio- ja lyhytelokuvapotpuri: Hercs Franks: TEN MINUTES OLDER (Par 10 minutem vecaks, 10 min.); Hercs Franks: THE SONG OF SONGS (Augsta Dziesma, 10 min.); Laila Pakalnina: LINEN (Vela,10 min.); Laila Pakalnina: DREAMLAND (Leiputrija,35 min.); Dainis Klava: SEA OF ATTRACTIONS (Piejura, 26 min.); Edmunds Jansons: A LITTLE BIRD’S DIARY (Ar Ciza acim, 26 min).

ELOKUVAT:
Gunars Piesis: SHADOW OF DEATH (Naves Ena, 1971) 79 min

Kalastajaryhmä on ajautunut jäälohkareen päällä avomerelle. Myrsky ja aallot kuitenkin rikkovat sitä. Tilanne on vaativa koetus kaikille. Jokainen haluaa pelastaa oman nahkansa, mutta se ei ole mahdollista kyseisissä olosuhteissa. Heidän on kohdattava kohtalonsa yhdessä. Kun he ovat jo menettäneet toivonsa, pelastus ilmestyy. Heidän on kuitenkin selvittävä vielä yhdestä haasteesta – veneessä ei ole tilaa kaikille. Kolmen miehen on jäätävä meren armoille. Elokuva on mukaelma latvialaisen kirjailijan Rudolf Blaumanisín kuuluisasta romaanista.

Egils Snore: THE SOVIET STORY (Padomuju Stäts, 2008) 86 min

24. Bostonin elokuvajuhlilla Mass Impactilla palkittu The Soviet Story on järkyttävä kertomus siitä, miten Leninin perustama ja Stalinin johtama totalitaristinen kommunistivaltio auttoi Hitlerin natsitotalitarismia taistelemaan juutalaisia vastaan ja miten Leninin & Stalinin valtio massamurhasi omia kansalaisiaan teollisessa mittakaavassa ja kauan ennen natseja.

The Soviet Story sisältää vanhoja ja harvinaisia dokumenttiotoksia, jotka kertovat esim. luurangonlaihoiksi kutistuneista 7 miljoonasta ukrainalaisesta, jotka harkitusti tapettiin nälkään ja joiden vilja myytiin läntisille markkinoille.

The Soviet Story muistuttaa SS:n ja KGB:n hyvästä yhteistyöstä, venäläisten joukkokarkotuksista, kansanmurhista, Gulagin vankileireistä ja niillä tehdyistä lääketieteellisistä kokeista.

The Soviet Story näyttää, miten ruumiita työnnetään puskutraktorilla joukkohautaan. Se kertoo lapsista, vanhuksista, ihmisistä vailla toivoa; siis kuvastoa, jonka yhdistämme ensimmäiseksi Auschwitzin-keskitysleiriin.

The Soviet Story todistaa uhreista, tappamisesta, väkivallasta, Valtion kaikkivoipaisuudesta ja yksilön avuttomuudesta; se kertoo dokumentoidun tarinan Neuvostoliitosta.

The Soviet Story on ennenkokematon matka pimeyden sydämeen ja neuvostokommunismin
ytimeen…
Viesturs Kairiss: THE DARK DEER (TUMSIE BRIEZI) Latvia 2006), 85 min

17-vuotias Ria, herkkä ja arvaamaton luonnonlapsi täynnä salaisuuksia, on tämän tarinan pääosassa. Rian äiti on ollut onnettomuudessa, eikä ole puhunut tyttärensä syntymästä lähtien. Perhe kasvattaa peuroja myyntiin, mutta kauppa ei luista kovin hyvin. Ansaitakseen rahaa isä päättää järjestää metsästysretken. Kun saksalaiset metsästäjät saapuvat peuratarhaan, Ria aloittaa epätoivoisen taistelun eläinten hengen puolesta. Monimutkaiset perheolot kuitenkin johtavat Rian eniten rakastamien olentojen raivoisaan ja epätoivoiseen tappamiseen. Traaginen draama nykyaikaisessa mutta epätavallisessa ympäristössä; Peuratarha jonka keskellä elokuvan päähenkilöt elävät lähes sidottuina toisiinsa, villieläinten ja omien patoutuneiden tunteidensa ympäröimänä.

Hercs Franks: TEN MINUTES OLDER (Par 10 minutem vecaks) 10 min

Laila Pakalnina: LINEN (Vela) ei tekstitystä, no subtitles, 10 min
Joka ikisenä päivänä mies vie pyykkiä lastensairaalaan ja joutuu kohtaamaan elämän ja kuoleman. Voiko elämää ja kuolemaa olla joka päivä?

Dainis Klava: SEA OF ATTRACTIONS (Piejura) ei tekstitystä, no subtitles, 26 min

Pieni kaistale merenrantaa on ei-kenenkään-maata, se kuuluu yhtäläisesti niin merelle kuin maallekin. Mikä tekee tästä alueesta kiinnostavan, on sen
uskomaton, lähes magneettinen vetovoima ihmisiin. Tästä oudosta, houkuttelevasta voimasta johtuen merenrannat muuttuvat kaikenlaisten
ihmisten “leikkikentiksi”, joilla jokainen on syventynyt omaan erityiseen “leikkiinsä”. Tämä elokuva esittää oman, ironisen näkemyksensä yhdestä
tällaisesta paikasta Itämeren rannalla.

Hercs Franks: THE SONG OF SONGS (Augsta Dziesma) ei tekstitystä, no subtitles,10 min
Kertomus rakkaudesta ja kivusta sekä uuden elämän synnystä.

Edmunds Jansons: A LITTLE BIRD’S DIARY (Ar Ciza acim) englanninkielinen tekstitys, with english subtitles, 26 min

Ensimmäinen latvialainen animaatio-dokumenttielokuva pohjautuu 80-vuotiaan Irina Pilken päiväkirjan ainutlaatuisiin piirroksiin toisen maailmansodan lopusta 1980-luvulle saakka. Nämä piirrokset joissa tekijä näyttäytyy pienenä lintuna kuvailevat kaikkea hänen ympärillään.koko elämänkirjoa.

Pikkulinnun silmien kautta saamme nähdä välähdyksen eri ajanjaksosta. Irina Pilke on elämänsä aikana luonut uskomattoman historiallista, yhteiskunnallista, taiteellista ja dokumentaarista arvoa omaavan perinnön – muistikirjoja täynnä piirroksia jotka heijastavat 1900-luvun
Neuvostoliitto-aikakautta. Pilke on balttilais-saksalaista sekä krimin-venäläistä sukua ja syntynyt Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Sodan aikana Irina ja hänen äitinsä päätyivät Itä-Saksan; DDR:n puolelle, jossa Irina teki työtä kääntäjänä Neuvostoliiton armeijassa. Hän
palasi Neuvosto-Latviaan ja vietti elämänsä työskennellen Valtion Elektroniikka Tehtaalle (VEF) Riikassa.
Irina ja hänen äitinsä kutsuivat toisiaan venäjäksi “pikkulinnuiksi”, tämän takia Irina piirsi itsensä ihmiseksi sekä linnuksi ja piirsi muutkin ihmiset
usein eläimiksi. Irinan havainnot jokapäiväisestä elämästä ovat elinvoimaisia, jopa ironisia ja täynnä uskomattomia heijastuksia kyseisestä ajanjaksosta. Hän tuntui hyväksyneen elämän sellaisena kuin se neuvostoaikana oli, eikä yrittänyt esittää mitään erityisen poliittisena tai ideologisena tapahtumana. Silti ajanjakson absurditeetit tulevat selväksi hänen piirrostensa päivittäisistä, yhteiskunnallisista ja poliittisista yksityiskohdista.

Laila Pakalnina: DREAMLAND (Leiputrija) ei tekstitystä, no subtitles, 35 min
Dokumenttiryhmä saapuu latvialaiselle kaatopaikalle tutkimaan asustaako roskien joukossa väitettyjä jättiläismatoja. Kaatopaikan mutanttimadot
osoittautuu kuitenkin myytiksi, mutta sen sijaan kaatopaikka tarjoaa mielenkiintoisen asuinsijan monille linnuille, eläimille sekä kouralliselle
ihmisiä. Kuvausmatka ei ole turha, sillä kameralle tallettuu kaatopaikan asukkien rinnakkaiselo jatkuvan kuoleman, maatumisen ja uudelleen syntymisen välillä. Taidokas kameratyöskentely saa kaatopaikan asukkien ympäristön aika ajoin näyttämään epätodellisen kauniilta taustalta, jossa jokaisella elollisella on oma paikkansa.

Arkadinin 6/12-elokuva: Yhden miehen sota

Elokuvakerho Arkadin esittää itsenäisyyspäivänä Risto Jarvan ohjaaman elokuvan Yhden miehen sota (1973, 114 min.). Aikaisempien 6/12-elokuvien tavoin (Kahdeksan surmanluotia, Elokuu, Rauta-aika) valkokankaalla on siis ajankohtaisinta ja kestävintä suomifilmiä.

Aika: 6.12.2008, kello 14.
Paikka: Andorra (Eerikinkatu 11)
Esitykseen on vapaa pääsy.

Kiitokset: Markku Eriksson, Kava / Tommi Partanen, Heikki Takkinen, Eero Tammi.

Arkadinin marras- ja joulukuun ohjelmistoa:
4.11.-24.11: After the War, Before the Wall
25.11: Kiinapäivä
10.12: Andrei Kontshalovski: Gloss
15.12-16.12: Latvialaisen elokuvan katsaus
20.12: Muistoissamme: Gerard Damiano

Elokuvasta Yhden miehen sota:

Jussi Kylätaskun aiheeseen pohjautuva Yhden miehen sota näyttäytyy kaksituhatlukulaisessa katsannossa tarinana köyhästä maansiirtokoneenkuljettajasta, Erik Suomiehestä, joka on aivopesty Kokoomuksen Toivotalkoilla. Propagandan seurauksesta hän perustaa oman firman ja alkaa unelmoida elämästä ilman hikeä ja rukkasia. Unelmansa toteuttaakseen Suomies kieltää sukunsa ja luokkansa, niiltä ensin kaiken riistettävän ryöstettyään. Varsin nopeasti Suomiehen onnistuukin kasvattaa itselleen kapitalistin veriset kulmahampaat, joilla hän ei toisin voi lopulta tehdä muuta kuin kaluta jalkaansa irti velkaloukusta.

Kirjattomana, karjattomana ja maattomanakaan Suomies ei kuitenkaan luovuta, vaan lausuu Ruotsiin paetessaan “Kilpailu on kovaa, mutta niin kai sen pitää ollakin”-tyylisiä aforismeja. Tämä ja elokuvan alussa ja lopussa kuultava “Oi kallis Suomenmaa” tuokin väistämättä mieleen Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan Finlandia-hymneineen ja onnellisesti hymyilevine häviäjineen.

Visuaaliselta ilmeeltään Antti Peipon kuvaama Yhden miehen sota on yksi pelottavimpia suomalaisia elokuvia. Sen hiekkakuoppien ja kivikkojen keskelle kätketyistä synkistä ja sateisista työmaaparakkileireistä ja elämästä omaa noitaympyräänsä kiertävässä linja-autossa ei olekaan pitkä matka Danten ja Blaken helvettivisioihin, mikä Risto Jarvalle ominaisesti heijastaa päähenkilön unelmien ja fyysisen todellisuuden välisen ristiriidan syvintä olemusta.

K.P.

Arkadinin Kiinapäivä: teetä ja festivaalivoittajia

Viime vuonna suuren suosion saavuttanut Kiinapäivä järjestetään tänä vuonna 25.11.2008. Viimevuotiseen tapaan lipunostajille tarjoillaan elämää suurempia aistinautintoja synnyttävää kiinalaista teetä. Järjestäjien ei tarvitse hävetä myöskään ohjelmistonsa puolesta, sillä se sisältää ainakin festivaalimenestystä arvioiden kaksi kiinalaisen elokuvan kirkkainta helmeä. Ensiksi (kello 18) esitämme mm. vuoden 2007 Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon, eli Kultaisen karhun, voittaneen elokuvan Tuya´s Marriage (Tuay de hun shi, 2006. 86 min.). Quanan Wangin ohjaama elokuva on sielukas kunnianosoitus Kiinan maaseudun paimentolaiselle elämäntavalle, joka on joutunut kohtaamaan maan valtavan talouskasvun ja kaupungistumisen luomat paineet. Näiden paineiden edessä miehet sortuvat pulloon tai itsesääliin tai muuten jäävät täysin naistensa hoteisiin. Naisista vahvin on Tuya, joka yrittää turhaan taistella muutoksen voimaa vastaan ja samalla ruokkia halvaantuneen miehensä ja lapsensa. Oma sairastuminen pakottaa kuitenkin Tuyan tekemään tulevan elämänsä kannalta tärkeitä, jopa kohtalokkaita valintoja. Illan toinen elokuva (kello 20), Li Yinin ohjaama The Knot (yun shui jao, 2006. 117 min.)on voittanut useita palkintoja Kiinassa, ja sitä tarjottiin myös Oscar-ehdokkaaksi. Se voitti Golden Rooster -elokuvajuhlilla parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan äänen kategoriat vuonna 2006. The Knot palkittiin myös Shanghain filmifestivaaleilla vuonna 2007, ja samana vuonna elokuva nähtiin Cannesissa. Periaatteessa kyseessä on mitä tavallisin tarina mitä kuluneimmasta aiheesta eli rakkaudesta, mutta visuaalisen voimansa ja loistavien näyttelijäsuoritustensa (Isabella Leong & Chen Ku) ansiosta tämä Koren sotaan sijoittuva ja paikoitellen mitä jylhimmissä maisemissa kuvattu suuren budjetin sotadraama saavuttaa genrensä korkeimmat tyylipisteet. Esityspaikka: Andorra (Eerikinkatu 11) Liput: 5 euroa Esitykset on tekstitetty englanniksi Arkadinin Kiinapäivä on osa Finn-Sino ry järjestämää Kiinalaisen elokuvan viikkoja, joka toteutetaan yhteistyössä elokuvakerho Arkadinin ja Keski-Suomen, Pirkanmaan, Oulun ja Varsinais-Suomen elokuvakeskusten sekä Kiinan valtion radio-, elokuva- ja televisiohallinnon SARFT:in kanssa. Elokuvia esitetään Tampereella Niagarassa 15., 18.-19.,22. ja 26.11., Helsingissä Andorrassa 25.11., Turun Juliassa 24.-27.11., Jyväskylän IT-Dynamossa 20.-22.11. sekä Oulun Studiossa 26.-30.11. Elokuvat on tekstitetty englanniksi, ja ikäraja niihin on 18 vuotta. Liput näytöksiin 5 e. Tarkka aikataulu ja muuta tietoa löytyy osoitteesta www.festivaali.fi.