Gringo italiano – Tex Willer 60 vuotta

Kukapa meistä ei haluaisi olla Tex Willer, tai edes Tiger Jack? Elokuvakerho Arkadin juhlistaakin Suomessa sukupolvia yhdistävän ja trendien yläpuolelle kasvaneen legendan syntymäpäivää 11.8. järjestettävällä Gringo italiano -tapahtumalla.

Länkkäreitä ja Tex-asiaa sisältävän tilaisuuden vieraaksi saapuu definitiivisen Willer-biografian Hornan kekäleet kirjoittanut Janne Viitala, joka kertoo sanoin ja kuvin alun perin Gary Cooperin muottiin valetusta päivänsankarista.

Sarjakuvien lisäksi Willer on seikkailut valkokankaalla. Siksi Viitalan erityishuomion kohteena on Duccio Tessarin elokuva Tex  e il Signore degli abissi (Tex and the Lord of the Deep). Gringo italiano-ilta päättyy Andrew Dominkin ohjaamaan ja Nick Caven säveltämään visuaaliseen balladiin Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta. Olkoot Robert Fordin kohtalo muistutus siitä, että pelkkä pyssy ei tee kenestäkään Tex Willeriä.

Aika: Maanantai 11.8.2008, kello 18.00
Paikka: Andorra (Eerikinkatu 11)
Liput: 5 euroa
Arkadin pidättää oikeuden muutoksiin.

Yhteydenotot: Kari Pirhonen, puh. 050 468 8713, karipirhonen ät luukku.com.

Kiitokset:
Egmont/Asko Alanen, Domus Print/Jouni Haanpää, Markku Eriksson, KingHill/Kristiina Lempiäinen, Klub ljubitelja stripa i gramofonskih ploca/Milos Sekulic & Vuk Markovic, Kulku-katin poika/Juha Aarnisalo, Like/Tommi Tukiainen, SandrewMetronome/Arto Heiskanen, Antti Suonio, Janne Viitala.

LYHYESTI TEX WILLERISTÄ

“Lännessä ihmisten täytyy olla vapaita, ei Thorn Millerin kaltaisten häikäilemättömien keplottelijoiden armoilla.”
- Tex Willer

“Lämmin sydän, kylmä pää, puhtaat kädet.”
- Feliks Dzerzhinski

Giovanni Luigi Bonellin, Tea Bonellin ja Aurelio “Galep” Galleppinin Milanossa vuonna 1948 luoma ja viisi vuotta myöhemmin pohjolaan ratsastanut Tex Willer on 2000-luvun Suomessa vuosittain kuudentoista vakionumeron ja lukuisien erikoisjulkaisujen voimalla vyöryvä instituutio. Globaalistikin tarkasteltuna mm. Brasiliassa, Intiassa, Norjassa, Turkissa ja entisen Jugoslavian alueella ilmestyvän Tex Willerin ja suomalaisten välillä vaikuttaisi olevan jonkinlainen erityissuhde – ovathan suomalaiset asukaslukuun verrattuna italialaisten jälkeen maailman innokkaimpia Tex Willerin lukijoita ja tutkijoita.

Akateemisten analyysien lisäksi Willer on jättänyt jälkensä ainakin Jarkko Laineen novelleihin ja Kalervo Palsan saagaan Texin tappajat. Timo Aarnialan sarjakuvassa takaapäin Tex Willerin näköinen cowboy puolestaan ampuu Foxy Ladyä soittavan kitarasankarin: “Taas amerikkalainen unelma. Taivaan ratsastajat tulivat noutamaan Jimi Hendrixin.”

Pohjoisitalialaisen lännenmiehen arktista menestystarinaa on selitetty Tex Willerin habituksella, josta löytyy monia suomalaisiksi kutsuttuja arvoja; keskeisimpinä äijämäisyys, tasa-arvoisuus, rehellisyys, suora- eli vähäpuheisuus ja uskollisuus kerran ostetuille vaatteille. Varmasti Texiä suomalaistaa myös tietty herkkyys ratkoa ongelmat kirveellä ja Pekka Puskan kiroamat rasvapitoiset ravintotottumukset.

Suomalaisesta ahdistuksesta lähtevä psykoanalyyttinen tulkinta korostaa merkitystä olevan sillä, että kun Tex Willerissä pienempi voittaa suuremman, miksei sitten yksi ihminen ja kansa oikeassa elämässä – olipa vastassa Kela tai puna-armeija. Näin ylivoimaisen vihollisen edessä lausutut Tex-fraasit, kuten “Tunnet kappaleen: juhlakonsertto winchesterille ja kahdelle kuudestilaukeavalle”, ovat positiivisuudessaan mitä parasta terapiaa ajoittain depressiivisyyden syövereihin vajoavalle ja “Ne jyrää meitin!” -puhekuplaa päänsä päällä kannattavalle suomalaiselle.

II

Tyypillisen Tex Willer-kirjan runkona on Hollywood-westerneistä tuttuja maisemia ja pikkukaupunkeja, whiskyä ja tequilaa sekä vahvaa yksilöllisyyttä, kaveria ei jätetä-henkeä ja julkisen vallan ja politikoinnin halveksuntaa moninaisine aiheeseen kuuluvine tyyppeineen, rotuineen ja tapoineen rikkoa preerian rauhaa. Ihmiset ovat korostetun hyviä tai pahoja ja viime kädessä miehen mitta on siinä, miten hän pärjää saluunan peilit ja pianon rikkovassa kapakkatappelussa tai vetää aseen alas reiteen nyöritetystä pistoolikotelosta.

Esimerkiksi John Fordin ja Howard Hawksin elokuvista ja tiukemmin genren rajoissa pysytelleistä ja jopa autenttisuutta tavoitelleista eurooppalaisista lännenmiehistä (Ken Parker, Mike Blueberry, Morgan Kane) poiketen Willer-tarinoissa on säännöllisesti myös maagisia ja fantastisia elementtejä ja seikkailuja kadonneiksi luultujen kansojen keskuudessa.  Niinpä Willer on elämänsä aikana kohdannut mm. viikinkejä, beduiineja, dinosauruksia ja E.T.:n sukulaisia, mutta ei ainakaan toistaiseksi mitään “mihin ei lyijy tehoaisi”.

III

Luonnollisesti Tex Willerillä on monta roolia ja hän täyttää niistä jokaisen: henkipatto, pistolero ja Texas Ranger, ja noin viisi ruutua kestäneen avioliiton kautta hän on navajo-heimon ylipäällikkö Yön kotka. Lilith-vaimonsa kuoltua navajoiden maita havitelleiden gryndereiden tartuttamaan isorokkoon Willer jäi leskeksi ja pienen Kit-pojan isäksi.

Lilithin kuolemasta asti Willer on elänyt selibaatissa eikä ole edes yrittänyt unohtaa rakkaimpansa muistoa toisen naisen sylissä. Tai sitten hän ei vain ole löytänyt Lilithin veroista kumppania, josta olisi muuhunkin kuin “hämmentämään puurokattilaa ja parsimaan sukkia”. Ylipäänsä Willer-kirjoissa nainen on lähes aina joko avuton leskiäiti, femme fatale tai hyväsydäminen huora, ja siksi niistä on turha etsiä naislukijoita kosiskelevaa emansipaatiota ja mimmienergiaa.

Supersankarille harvinaisen yh-isyyden Willer onkin hoitanut tavalla, joka tekee äidin tarpeettomaksi ja sopisi esikuvaksi kaikille maailman yh-isille, ja hänen opetuksensa pojalleen ovat lähes samoja, jotka muinoin lausuttiin Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaseutuja muistuttavassa karussa ja kuivassa Galilean maakunnassa: “Rakasta lähimmäistäsi mutta älä käännä hänelle selkääsi.”

IV

Tex Willerin ja hänen ystäviensä Kit Carsonin ja Tiger Jackin sekä poikansa Kitin elämäntarkoitus on “puhdistaa ilma rikollisten löyhkästä”. Urakan valtavuutta ja pahuuden määrää kuvaa se, että laskujensa mukaan Willer on “passittanut lapioimaan hiiliä enemmän lurjuksia ja pohjattoman ahneuden takia rikoksen tielle kääntyneitä kuin paiserutto ja kolera yhteensä”.

Ensivaikutelmalta Willer-juoni onkin petollisen selvä ja yksinkertainen: Tex tulee ja tappaa, eli Paavo Haavikon yhdeksi luodiksi tiivistämä “rikoksen palkka on kuolema”, mutta jo muutaman seikkailun luettuaan  käy ilmeiseksi, miten Tex Willeriä ohjaa raivokas pasifismi ja Matti Kurjensaaren havaitsema “epätavallisen vahva, jopa fanaattinen oikeudenmukaisuuden paatos ja viha vääryyttä kohtaan”.  Tämän luonnollisena seurauksena Willer katsoo, että hänellä on Montesquieun vallan kolmijako-opin virtaviivaistava oikeus tutkia, tuomita ja teloittaa jokainen, jonka käsiä tahraa syyttömien tai heikkojen veri ja jonka omaisuus on hankittu riistämällä tai varastamalla.

Rauhaa edistäessään Willer ei kuitenkaan koskaan sorru ylilyönteihin tai tarpeettomaan väkivallankäyttöön. Joskus ehkä kovilta vaikuttavien kuulustelumetodienkin tarkoituksena on vain halu minimoida verenvuodatusta ja saada syytetty myöntämään syyllisyytensä lain edessä kestävällä tavalla: “Tunnustus on kaikkien todisteiden äiti.” Eikä täysin lohduton ole pahimmankaan banditon kohtalo, koska liipaisinta painaessaan Tex Willer jättää hänellekin pienen sovituksen mahdollisuuden: “Ehkä Jumala antaa sinulle anteeksi …rangaistuaan.”

Kari Pirhonen
Lähteitä:
Tex Willer 1/1953 – 8/2008
Lagerstedt, Ilpo: Minä Tex Willer
Viitala, Janne: Hornan kekäleet, sanoi Tex Willer